5.8.2013

DESAI, KISHWAR: Postimyyntilapset

Kustantaja: Like 2013
Alkuteos: Origins of love
Suomennos: Ida Takala

Toimittaja ja kolumnisti Kishwar Desai (s. 1956) on syntynyt Intiassa, mutta asunut pitkään Lontoossa. Vuonna 2010 hän voitti esikoisromaanillaan Pimeyden lapset Costa-kirjallisuuspalkinnonpalkinnon, jonka arvosteluperiaatteissa painotetaan tyylillisten ansioiden lisäksi myös teoksen viihdyttävyyttä. Pimeyden lapset –teoksessa tutustuttiin Simran Singhiin, ponnekkaaseen sosiaalityöntekijään, joka arvoituksiin törmätessään pureutuu niihin terrierin sitkeydellä. Tätä sisukkuutta tarvitaan myös Postimyyntilapset –romaanissa. Teos on sekoitus dekkaria ja tendenssiromaania, kohteena intialaisen naisen asema. Suomennos on julkaistu yhteistyössä Suomen UNIFEM ry:n kanssa.

Monet köyhät ja lukutaidottomat intialaiset naiset ansaitsevat rahaa toimimalla sijaissynnyttäjinä länsimaisille ihmisille, jotka eivät pysty tai halua itse synnyttää. Postimyyntilapset –romaanin kuvaamassa delhiläisessä sairaalassa heille tarjotaan mukava ympäristö, terveellistä ruokaa ja koulutustakin. Jotain hämärää klinikalla tuntuu silti tapahtuvan. Pieni tyttö syntyy HIV-positiivisena, synnyttäjä katoaa ja brittiläiset vanhemmat kuolevat sairaalan kustantamalla lomamatkalla. Simran Singh ryhtyy jäljittämään orvoksi jääneen lapsen sukulaisia Englannista ja huomaa joutuneensa hengenvaaraan. Kenelle hän on uhkana ja miksi?

Sijaissynnyttäjäbisneksessä on paljon ongelmia. Synnyttäjiksi haalitaan jopa alaikäisiä ja kokemattomia tyttöjä. Naiset joutuvat synnyttämään niin tiheään tahtiin, että heidän terveytensä vaarantuu. Heillä tehdään kokeita ”tieteen nimissä”. Rahallinen hyöty menee ihan muille kuin naisille itselleen. Heidän omat lapsensa jäävät ilman äitiä. Kipeästi lasta kaipaavilta pariskunnilta kynitään hurjia summia rahaa. Alkioita käytetään muihinkin tarkoituksiin kuin mihin ne alun perin on tarkoitettu. Entä onko oikein tehdä lapsia homoille ja lesboille?

Toki Desai ymmärtää sen tuskan, jota ihminen voi tuntea halutessaan intohimoisesti lasta ja kokiessaan aina uuden epäonnistumisen. Englantilaiset Kate ja Ben ovat tästä esimerkkeinä. Kate haluaa miehensä DNA:n omaavan lapsen ja tarttuu siksi sijaissynnytyksen mahdollisuuteen miltei pakonomaisesti, ärsyttävän jääräpäisesti. Ben puolestaan on valmis harkitsemaan adoptiota. Desain myötätunto taitaa olla Benin puolella.

Miksi vaivautua tekemään lisää vauvoja maailmaan, jossa oli sankoin joukoin lapsia rakkautta ja hyvää kotia vailla?

Kirjassa on useita kertojia, aikatasoja ja paikkakuntia, rönsyjä eri suuntiin. Vasta niiden tultua tutuksi alkaa juonikin vetää. Toisena hankaloittavana tekijänä on vieraskielisten sanojen ja käsitteiden suuri määrä, vaikka ne toisaalta lisäävätkin paikallistuntua. Henkilöt ovat kiinnostavia, etenkin perinteisestä intialaisesta naiskuvasta virkistävästi poikkeava Simran. Hän on viskistä ja savukkeista pitävä suorasuu, joka nauttii sinkun itsenäisestä elämästä.

Kirjailijan loppusanojen mukaan tarina perustuu paljolti tositapahtumiin. Aihe on vakava, mutta kirjan tyyli paikoin hieman liiankin viihteellinen. Kenties näin kirja saadaan useamman ihmisen käsiin ja tietoa sijaissynnytysten karusta todellisuudesta leviämään laajemmalle. Ajatuksia Postimyyntilapset -teos joka tapauksessa herättää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti