KANTO, ANNELI: Pyöveli

Kustantaja: Gummerus 2015

Ollaan 1600-luvulla. Omilla tahoillansa elämää rakentaa kolme miestä, joiden kohtalona on aikanaan kohdata Vaasan kaupungissa ja vaikuttaa ratkaisevasti sen vaiheisiin. Yhdestä tulee kaupunkiin pyöveli, toisesta tuomari ja kolmannesta apteekkari. Kukin miehistä kertoo vuoronperään vaiheistaan ja ajatuksistaan, mutta pyöveli on kuitenkin eniten äänessä ja hänen näkökulmansa tapahtumiin luotettavin.

Johannin isoisä oli pyöveli, hänen isänsä on pyöveli ja pyöveli tulee hänestä itsestäänkin, vaikka halua ja älyä olisi vaikka mihin. Pyöveli vain on niin kammoksuttu hahmo, että hänen perheenjäsenensäkin joutuvat vihan ja syrjinnän kohteiksi olipa kyseessä sitten koulu tai krouvi. Virkaintoisen nuoren papin mielestä pyöveli ei saisi edes osallistua jumalanpalvelukseen – ainakaan, jos vallasväkeä on paikalla. Tämä on nurinkurista, koska pyöveli toteuttaa ainoastaan tuomioistuimen määräyksiä hirttäessään ja mestatessaan rikollisia.

Tuomari on kaikkien yläpuolella. Mutta tuomarinkin yläpuolella on pyöveli, sillä ilman häntä ei rikollista rangaista. Tuomari ratkaisee, kuka on tehnyt pahan teon, varastanut, väärentänyt, puhunut valhetta tai tappanut. Hän määrää syylliselle rangaistuksen, mutta laki ei toteudu ilman pyöveliä, joka on tuomari oikea käsi.

Johannista tulee surumielinen syrjästäkatsoja, yksinäisyyteen ja rakkaudettomaan elämään tuomittu mies. Hänen tärkein tukensa on tuomari Wisander, jonka viisautta ja oikeudenmukaisuutta Johann ihailee. Wisander ei harrasta kuulusteltavien raakaa kiduttamista (mistä Johann on nähnyt esimerkkejä kisälliaikanaan Lyypekissä) eikä tuomitse oitis kaikkein kovimpiin rangaistuksiin, vaikka tarkasti lain kirjainta noudattaakin. Läheiseksi niin tuomarille kuin pyövelille tulee salaperäinen herra Eggerts, joka saapuu kaupunkiin ilman rahoja ja papereita, mutta pystyy silti hankkimaan apteekkarin oikeudet. Nevanlinnassa oppinsa saanut Eggerts hallitsee erikoislaatuisten aineiden käytön tautien parantamisessa, mikä takaa hänelle suuren suosion etenkin miesväestön keskuudessa ja samalla mukavan toimeentulon.

Moni asia muuttuu, kun noitavainot leviävät maailmalta Pohjanmaalle. Vaasassa noitien etsijänä ”ansioituu” virkaintoinen nuori pappi, joka saa yllättävän aulista tukea tuomari Wisanderilta. Wisander on sairastelun myötä muuttunut arvaamattomaksi ja väkivaltaiseksi ja ruvennut kieroutuneella tavalla nauttimaan kuulusteltavien kiduttamisesta. Osittain hänen suhtautumisessaan noitiin (jotka useimmiten ovat naisia) on vaikuttanut myös vaimon kevytkenkäisyys. Joka tapauksessa sekä Johann että Eggerts kavahtavat käsistä riistäytynyttä tilannetta. Voiko enää tehdä työtä, joka sotii omaatuntoa ja inhimillisyyttä vastaan?

Kannon teksti etenee sujuvasti ja kiinnostavasti, mitä lyhyet lauseetkin tukevat. Kaikki vaikuttaa uskottavalta eikä ihme: romaani perustuu todellisiin tapahtumiin. Pyövelillekin löytyy esikuva eli Pohjanmaan piirinpyöveli ja mestarismies Heikki Hakalainen, joka hoiti tehtäväänsä yli neljäkymmentä vuotta. Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo kertoo, miten perusteellisesti Kanto on etsinyt tietoa 1600-luvun tavoista ja uskomuksista yleensä ja kidutus- ja rangaistusmenetelmistä erityisesti. Kuvaukset ovat karmaisevan tarkkoja ja samalla viileän asiallisia, mutta pelottavinta lienee mieleen hiipivä rinnastus nykyhetkeen. On yhä enemmän ryhmittymiä, jotka katsovat oikeudekseen tuhota kaikki, jotka edustavat eri uskonhaaraa, poliittista kantaa tai kansallisuutta.

PS. Kirjastotätiä ilahduttaa tietenkin erityisesti Anneli Kannon kiitos Suomen ilmaiseksi palvelevalle kirjastolaitokselle lähikirjastoineen.