SENDKER, JAN-PHILIPP: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Kustantaja: Gummerus 2016

Alkuteos: The Art of Hearing Heartbeats (englanninkielinen, uudistettu laitos)

Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Saksalainen Jan-Philipp Sendker (s. 1960) toimi useita vuosia Stern-lehden kirjeenvaihtajana Amerikassa ja myöhemmin Aasiassa. Erityisesti hän ihastui salaperäiseen ja ystävälliseen Burmaan (nykyiseen Myanmariin), jossa vieraili 1990-luvulta lähtien lukuisia kertoja. Niihin kokemuksiin perustuu Sendkerin esikoisromaani Sydämenlyönneissä ikuisuus (saksankielinen alkuteos Das Herzenhören, 2002), jonka kirjailija uskalsi tarjota kustantajalle vasta saatuaan myönteisen ennustuksen burmalaiselta astrologilta. Myynti ei aluksi näyttänyt lupaavalta, mutta niin vain ennustus piti paikkansa ja kirjasta tuli kansainvälinen suurmenestys. Jatko-osakin on jo ilmestynyt.

Nuori Tin Win lähetetään Burmasta Amerikkaan toisen maailmansodan alkaessa levittäytyä Aasiaan. Hän opiskelee, saa Yhdysvaltain kansalaisuuden, luo menestyksekkään uran lakimiehenä ja saa kaksi lasta amerikkalaisen vaimonsa kanssa. Vuonna 1991 hän yhtäkkiä jättää työnsä ja perheensä ilman hyvästejä ja selityksiä ja katoaa. Poliisi pystyy seuraamaan jälkiä Bangkokiin asti, mutta siinä kaikki. Neljä vuotta myöhemmin tytär Julia löytää vanhojen valokuvien ja papereiden joukosta lähettämättä jääneen kirjeen, jossa Tin Win kertoo Mi Mi -nimiselle burmalaisnaiselle horjumattomasta rakkaudestaan. Julia on kyllä urakeskeinen asianajaja, mutta tämä salaisuus askarruttaa häntä niin paljon, että hän jättää kaiken ja matkustaa kirjeessä mainittuun pieneen Kalawin kylään. Löytyisikö siellä tietoa isästä? Perillä Julian puheille tuleekin heti ensimmäisenä iltana vanha mies, joka tuntuu tietävän kaiken niin Tin Winistä kuin Mi Mistä. Päivien mittaan hän kertoo näiden kahden tarinaa ja mullistaa samalla Julian ajatusmaailman täydellisesti. Raha ja menestyminen eivät ehkä olekaan maailman tarkeimpiä asioita.

Kirja on kiehtova kuvaus 1900-luvun Burmasta, jossa vanhoilla uskomuksilla ja tavoilla on vielä sijansa.  Tin Winin syntyminen joulukuisena lauantaina enteilee astrologin mukaan vanhemmille suurta surua ja hänelle itselleen vaikeaa elämää, mutta myös harvinaislaatuisia kykyjä, taianomaisia voimia ja suurenmoista rakastamisen lahjaa. Sitä rakkautta Sendker kuvaa kirjassaan: ei omistamisenhalua ja katkeruutta vaan horjumatonta tietoutta toisen läsnäolosta ajan ja etäisyyden halki. Kirja on tunteellinen, muttei onneksi kuitenkaan makean sentimentaalinen. Virkistävää on sekin, että rakastavaisista toinen on sokea ja toinen kampurajalkainen. Silti mietityttää, tekikö Tin Win oikein hylätessään perheensä. Oliko sekin rakkautta?

Heijastamme ominaisuuksiamme – niin hyvässä kuin pahassa – toiseen ihmiseen. Näin ollen tunnistamme rakkaudeksi ensisijaisesti sen, mikä vastaa omaa mielikuvaamme siitä. Toivomme, että meitä rakastetaan samalla tavoin kuin itse rakastaisimme muita. Mikä tahansa muu tapa aiheuttaa epämukavan olon. Reagoimme epäilevästi ja epäluuloisesti. Tulkitsemme merkit väärin. Emme ymmärrä kieltä. Syytämme muita. Vakuutamme itsellemme, ettei kyseinen ihminen rakasta meitä. Mutta ehkäpä hänen tapansa sittenkin on vain niin omaperäinen, ettemme tunnista sitä rakkaudeksi.

PS. Joitakin kuvia vuonna 1981 tehdyltä Burman matkalta.