Kustantaja:
Otava 2016
Alkuteos:
También esto pasará
Suomennos: Tarja Härkönen
Espanjalainen kirjailija, toimittaja, kääntäjä ja
muotiblogin pitäjä Milena Busquets (s. 1972) pohjaa romaaninsa Tämäkin menee
ohi paljolti omiin kokemuksiinsa. Milenan
äiti, Ester Tusquets, perusti 1960-luvulla katalonialaisen kustantamo Lumenin
ja koulutti siellä tyttärensä askel askeleelta toimittajaksi. Hän myös kannusti
Milenaa kirjoittamaan vakavasti otettavaa ja laadukasta kirjallisuutta. Äidin
kuolema 2012 oli romahduttaa Milenan maailman.
Tarinan alussa Blancan
äidin hautajaiset ovat ohitse ja Blanca lamaannuttavan surun vallassa. Äiti oli
hänen elämänsä suurin rakkaus ja kaiken keskus. Äiti opetti tyttärensä
iloitsemaan ainutlaatuisista hetkistä ja haihtuvaisesta kauneudesta, kantamaan
vastuun tekemisistään ja virheistäänkin ilman jälkikäteistä pahoittelua, ottamaan
ihmiset tasavertaisina ja vihaamaan pikkumaisuutta. Toki äidissä oli puutteensa:
vahvuudessaan hän saattoi jyrätä toiset, suorasukaisuudessaan loukata toisten
tunteita, kärsimättömyydessään olla sokea. Tytär ei kuitenkaan voi olla muistamatta
häntä päivästä toiseen:
Sinun kasvosi, äiti,
katosivat sen naamarin taakse jonka sairaus niille nosti. Ponnistelen joka
päivä, jotta näkisin ne taas, jotta pääsisin vuosien läpi ja kohtaisin
todellisen katseesi, sen joka sinulla oli ennen kuin se kivettyi. Tuntuu kuin
kaataisin muuria vasaralla. Samalla tavalla käy surun kanssa, joka asettuu
päällemme ohuina ja narskuvina lasikerroksina ja peittää meidät vähä vähältä
kokonaan.
Kaikki neuvovat Blancaa lähtemään Cadaquésiin ja
laskemaan veneen vesille. Cadaquésin kesäkotiin kokoontuukin sitten koko
ystäväjoukko, Blancan lapset, kaksi eksää ja nykyinen (naimisissa oleva)
rakastaja. Seksi tuntuu olevan ainoa asia, mikä keventää Blancan oloa. Sitä
sitten harrastetaankin huolettomasti keskustelujen, ruokailujen ja
viinilasillisten ohella. On kesäisen värikästä ja vapaata.
Kirjan nimi perustuu tarinaan. Kiinan keisari pyysi viisaita
miehiä keksimään lyhyen lauseen, joka toimisi aina ja joka tilanteessa.
Kuukausien mietinnän jälkeen viisaat tarjosivat lausetta: ”Tämäkin menee ohi.”
Blancan äidin mielestä lause oli totta: ”Tuska
ja ahdistus menevät ohi, niin kuin menee onni ja autuus.” Blanca ei tätä
heti usko, mutta ehkä ajan myötä…
Tämäkin menee ohi -romaani
ei ensi alkuun tuntunut kovin kiinnostavalta, joskin hienostuneen kauniit lauseet
vakuuttivat kirjailijan taidoista. Blancan murhe tuntui ylimitoitetulta ja muu
toiminta taas pinnalliselta ja holtittomalta. Vähitellen tarinaan pääsi sisälle,
ja niinhän Blancakin alkoi kasvaa ja aikuistua turvallisen ystäväpiirinsä
tukemana. Pienessä kirjassa oli ihan oikeaa elämänviisautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti