RANNELA, TERHI: Frau

Kustantaja: Karisto 2016

Terhi Rannela (s. 1980) on kirjailija, toimittaja ja sanataideohjaaja. Hän on vuoden 2008 nuori freelancetoimittaja ja nuorten kirjallisuuslehti Lukufiiliksen päätoimittaja. Rannela on tullut tunnetuksi kantaaottavista nuortenromaaneistaan, joissa on käsitellyt mm. koulukiusaamista ja suomalaista alkoholikulttuuria. Vuonna 2013 häneltä ilmestyi ensimmäinen aikuisille suunnattu teos, punakhmerien hallitsemaan Kamputseaan sijoittuva Punaisten kyynelten talo. Keväällä 2016 ilmestynyt Frau puolestaan kertoo SS-kenraali Reinhard Heydrichin vaimosta Linasta.

Toukokuun 27. päivänä vuonna 1942 käynnistyi Prahassa operaatio Anthropoid, salamurhahanke käskynhaltija Reinhard Heydrichiä vastaan. ”Prahan teurastajaksi” kutsuttu Heydrich selviytyi autoonsa heitetystä pommista hengissä, mutta menehtyi muutamaa päivää myöhemmin verenmyrkytykseen prahalaisessa sairaalassa. Tästä tapahtumasta ja sen seuraamuksista kertoo kirjan yksi taso.

Toinen taso sijoittuu vuoteen 1984. Lina elää köyhtyneenä ja vakavasti sairaana entisellä kotiseudullaan Fehrmarnin saarella. Nuori toimittaja Erich Richter saa ainutlaatuisen tilaisuuden haastatella Linaa, vaikka hänen motiivinsa ovatkin hämärän peitossa. Lina on melkoisesti puolustuskannalla. Mitään katumusta menneestä hän ei tunne. Päinvastoin: hän on uhri, menettänyt enemmän kuin muut. Mitä ne menetykset ovat, se selviää kirjan edetessä.

Frau maalaa lukijan eteen pelottavan kuvan naisesta, joka ei salli itselleen minkäänlaista heikkoutta. Köyhtyneen aatelisperheen tytär, kyläkoulun opettajatar, on nuoresta asti ollut intohimoinen kansallissosialisti ja kiihkeä antisemitisti. Reinhard Heydrich puolestaan on ollut poliittisesti välinpitämätön, kunnes Linaan tutustuttuaan liittyy puolueeseen. Samalla ura kääntyy ripeään nousuun ja johtaa lopulta Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi. Perhe saa asuttavakseen juutalaiselta suvulta takavarikoidun loisteliaan Schlossin, jota Lina somistaa ja jonka puutarhaa hoitaa sydämensä halusta:

   Vaikka hän oli epätäydellinen, heidän kotinsa oli täydellinen uuden lapsen tulla. Neljännen, viidennen, kuudennenkin. Lina oli käyttänyt valtavasti aikaa somistamiseen. Yksikään taulukehys tai matto ei ollut vinossa, lastenhuoneen seinät oli vasta maalattu. 

   Puutarha oli yksi huoneista, jonka Lina kalusti kasveilla ja kukkasilla. Hän haaveili omasta nimikkoruususta; olisi hienoa, jos linamathildeä alettaisiin viljellä fehmarnilaisilla pihoilla.

Talo ja puutarha ovat muurin ja lukitun portin suojaamia eivätkä tapahtumat niiden ulkopuolella kiinnosta Linaa. Kuten eivät kiinnosta puutarhanhoitoon pakotetut nääntyneet ja nälkiintyneet vangitkaan – helposti korvattavaa massaa! Miestään Lina sen sijaan rakastaa ja palvoo. Puolison murha synnyttää hänessä verenhimoisen raivottaren siitäkin huolimatta, että Heydrich on viimeisenä toivomuksenaan pyytänyt pidättäytymään kaikista kostotoimenpiteistä. Lina saa haluamansa. Prahan lähellä sijaitseva Lidicen kylä katoaa liekkeihin, koska attentaatin päätekijän uskotaan olleen sieltä kotoisin. Linan kostonhimo löytää vielä myöhemminkin uusia syitä ja uusia keinoja. Vastuuseen hän ei koskaan joudu. Myöhempään elämään sisältyy yllättävä ja suomalaisittain kiinnostava käänne: lyhyt avioliitto boheemin teatterintekijän Mauno Mannisen kanssa. Suuresta rakkaudesta ei ole kylläkään kyse, vaan tarpeesta päästä eroon kiusallisesta sukunimestä.

Frau-romaani on pienehkö kooltaan, mutta sisällöltään suuri ja vahva tarjotessaan erilaisen näkökulman erääseen ihmiskunnan historian kauhistuttavimmista ajanjaksoista. Se koostuu Linan muistojen ohella Richterin tekemistä haastatteluista ja muutamien tapahtumien keskiöön joutuneiden henkilöiden ajatuksista. Teksti on tiivistä, miltei raportoivaa, ilman turhia koukeroita. Silti siinä on paljon yksityiskohtia, jotka kertovat kuvatuista henkilöistä jotain merkityksellistä. Kaikkea ei sanota suoraan, vaan pitää lukea rivien välistä ja aistia tunnelmaa. Kirjan mieleenpainuvin kohta on kuvaus Lidicen tuhosta. Sitä ei pysty unohtamaan eikä sitä pidäkään unohtaa.

PS. Kirjan mittaan alkoi kiinnostaa, minkä näköisiä Lina ja Reinhard Heydrich oikein olivat, mutta kuva heistä löytyikin onneksi kirjan lopusta. Asiallinen oli myös selostus siitä, ketkä kirjan henkilöistä olivat todellisia ja ketkä kuvitteellisia. Kirjan kansi sopii yhteen sisällön kanssa, vaikkei erityisen kutsuva olekaan.