13.11.2017

DAHL, ARNE: Rjamaat

Kustantaja: Into 2017
Alkuteos: Utmarker
Suomennos: Kari Koski

Arne Dahl -salanimeä käyttävä Jan Arnald (s. 1963) on Pohjoismaiden tunnetuimpia ja arvostetuimpia rikoskirjailijoita. Hän on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja monista hänen teoksistaan on tehty tv-filmatisointeja. Rajamaat aloittaa Dahlin uuden dekkarisarjan, jossa keskushenkilöinä ovat (rinnakkainen) rikosylikonstaapeli Sam Berger ja Säpon (epävirallinen resurssi) soluttautuja Molly Blom.

Kirjan tapahtumat alkavat sunnuntaina 25. lokakuuta klo 10.14. Nuori 15-vuotias tyttö on siepattu ja poliisi on saanut vinkin hänen olinpaikastaan. Laajamittaisen operaation jälkeen voidaan vain todeta, että sieppaaja on ennättänyt paeta jättäen jälkeensä verijälkiä ja muita eritteitä – sekä todisteen, jolla on merkitystä vain Sam Bergerille. Bergerillä nimittäin on pitkään ollut käynnissä oma tutkimus: hän uskoo, että muutaman viime vuoden aikana muitakin 15-vuotiaita tyttöjä on siepattu ja mitä todennäköisimmin murhattu. Mihin hän mahtaa perustaa uskomuksensa? Miten siihen liittyy arvokello Patek Philippe 2508 Calantrava? Bergerin esimies ei ainakaan ota kuuleviin korviinsakaan sellaista puhetta, että liikkeellä olisi sarjamurhaaja. Ei Ruotsissa! Potkujen uhallakin Sam silti jatkaa selvitystyötään apunaan älykäs Deer (ei siis Dear!) ja muutama muu työtoveri. Lupaava jälki löytyy, mutta sitten tilanne riistäytyy Samin käsistä täysin. Kuviin astuu turvallisuuspoliisin Molly Blom. Onko hän Samin puolella vai häntä vastaan? Jotain traagista kummankin menneisyydessä on, mutta yhdistääkö se vai erottaako? Paljon ennättää tapahtua ennen kuin päästään seuraavaan sunnuntaihin, kirjan viimeiseen lukuun.

Rajamaat on synkähkö dekkari. Siinä on raa’aksi riistäytyvää koulukiusaamista, kiduttamista, petollisuutta, pelkuruutta, mielen murtumista, yksinäisyyttä. Synkkyyttä korostaa vielä sekin, että lähes koko ajan sataa rankasti ja haavanlehdet havisevat haikeasti. Paikoin tekstikin käy maalailemaan pimeitä tunteita, vaistoja ja tunnelmia.

Hän oli toisessa maailmankaikkeudessa, jossa pimeys hallitsi. Kaikki valo oli harhaa, pelkkä valheiden kalvo joka lohduttaa meitä, jotta selviäisimme elämästä, jotta jaksaisimme tulla aikuisiksi. Hän oli nyt toisessa aikakaudessa, jossa raakuus vallitsi edelleen, johon sivilisaation harha ei ollut vielä jalallaan astunut.

Silti kirjassa on myös pilkahdus keventävää huumoria, ironisia lausahduksia ja sanailua.

   Sitten siinä olikin Samir, joka yritti peitellä nuoruuttaan alati pitemmäksi kasvavalla hipsteriparrallaan. Hän selaili muutamia papereita ja sanoi:
-          Näyttäisi tosiaan siltä, että se välittäjän ketku on kaivanut esiin sähköpostiosoitteen.
-          Anna kun arvaan, Berger sanoi. – Hotmail? 
-          Onko sekin vielä olemassa? Samir kysyi ja rapsutti banaanikärpäsiä parrastaan. Sitten hän ojensi paperin.
   Berger otti sen ja antoi sen edelleen Deerille, joka kantoi sen Majalle. Sitä voisi jo sanoa paperien pyörittelyksi.
-          Tutki se ihan pohjia myöten, Berger sanoi Samirille. -  Todennäköisyys sille että toisesta päästä löytyy mitään on tietysti liki olematon.
-          Ilman innostavaa työnjohtoa tästä ei tulisikaan yhtään mitään, Samir sanoi ponnettomasti ja palasi paikalleen.

Dahl on rakentanut dekkarin, jossa yllätys seuraa toistaan ja jonka lopputulosta on täysin mahdoton arvata ennakolta. Mikä on totta ja mikä vain taitava temppu tai harhautus? Onko jokainen henkilö sitä, mitä väittää? Sen verran jää asioita karmivasti auki, että jatko-osia ei malttaisi mitenkään odottaa. Hyvä dekkari!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti