Kustantaja: Gummerus 2017
Alkuteos: The Girl You Left Behind
Suomennos: Heli Naski
Jojo Moyes (s. 1969) luokitellaan
viihdekirjailijaksi, mitä hän toki onkin. Hänen romaaneissaan on kuitenkin aina jokin koskettava ja mieleenpainuva piirre, joka nostaa hänet kevyimmän viihteen yläpuolelle. Moyesin läpimurtoteos Kerro
minulle jotain hyvää (2012) oli onnettomuudessa halvaantuneen nuoren miehen
ja hänen avustajakseen palkatun elämän kolhiman naisen rakkaustarina, jolle ei
suoda onnellista loppua.
Ranskalaisessa St. Péronnen kylässä
on pieni kahden siskoksen pyörittämä hotelli-ravintola. Eletään vuotta 1916,
saksalaiset ovat miehittäneet kylän ja siskosten miehet lähteneet rintamalle.
Sophie ja Hélène ovat huolesta suunnillaan ja lisäksi nääntymäisillään nälkään. Sitten saksalaisten päällikkö, Herr Kommandant Hencken, määrää
yhtäkkiä siskosten ravintolan sotilaiden illanviettopaikaksi ja lähetyttää sinne
herkkuja, joista ranskalaiset eivät ole enää vuosiin osanneet unelmoidakaan.
Siskokset panevat parastaan ruokien eteen, mutta itselleen he eivät saa ottaa
mitään – ei edes jätteitä. Hiljaisena mielenosoituksena Sophie laittaa baariin
esille miehensä Édouardin maalaaman muotokuvan, jonka tämä on tehnyt Sophiesta muutama vuosi aiemmin. Taulu edustaa moderniudessaan ja
värikylläisyydessään ”rappiotaidetta” , mutta
kuinka ollakaan: Herr Kommandant ihastuu tauluun. Vai ihastuuko hän oikeastaan
taulun malliin? Kun Sophielle kantautuu tieto siitä, että vangiksi jäänyt Édouard
on viety työleireistä rankimmalle ja pahamaineisimmalle, yrittää Sophie ostaa
miehensä vapauden taulun avulla. Sophien hyväuskoisuus kostautuu,
sillä parin päivän päästä hänet vangitaan ja kuljetetaan kohti tuntematonta,
häväistynä ja maine mustattuna. Myös taulu katoaa.
Vuonna 2006 nuori leski Liv elää
arkkitehtimiehensä Davidin suunnittelemassa upeassa lasitalossa, mutta on muuten
täysin rahaton. Pohjattoman surun vuoksi hän ei jaksa lähteä töihin eikä
kiinnostua oikein mistään. Heikko toive uudesta alusta herää, kun Liv tapaa luotettavan
oloisen entisen poliisin Paul McCaffertyn, mutta sitten taivas putoaa. Livin
rakkain esine ja yhdysside Davidiin on häämatkalla ostettu värikäs taulu. Nyt
taulua väitetään saksalaisten varastamaksi omaisuudeksi, joka on palautettava
sen oikeille omistajille eli tässä tapauksessa taulun maalanneen Édouard
Lefèren jälkeläisille. Ja Paul on ajamassa näiden asiaa!
Moyesin teos kertoo kiinnostavasti,
miten monenlaisia lähteitä asiantuntijoiden on tutkittava jäljittäessään sotien
aikana varastettujen taide-esineiden reittejä ja omistussuhteita.
Kansainväliset lait ovat yksiselitteiset, mutta menevätkö ne yksiin moraalisen
oikeuden kanssa, inhimillisyydestä puhumattakaan? Ne, jotka ymmärtävät kauneutta -romaani on mielenkiintoinen tämän
taulusta käydyn taistelun osalta, mutta myös kertomuksena kahdesta vahvasta
naisesta. Niin Sophie kuin Livkin ovat uskollisia, rakastavia ja sitkeitä,
mutta myös äkkinäisiä ja jääräpäisiä. Kun he päättävät jotain, on muiden turha
yrittää puhua heille järkeä! Tietenkin mukana on viihdekirjallisuuden kliseitä,
kuten maata järisyttävää seksiä, mutta kokonaisuus on varsin miellyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti